Millaista on elämä sen jälkeen, kun muutos on jo tapahtunut? Kirja-arvio: Maija Kajanto – Korvapuustikesä

Miksi joskus kaipaa kirjaa, joka ei vaadi mitään?

Aloitin Maija Kajannon Korvapuustikesän lukemisen ilman suuria odotuksia. Halusin kirjan, joka ei vaadi minulta mitään. Sellaisen, jossa arki saa olla arkista ja ihmiset keskeneräisiä.

Elämä muutoksen jälkeen ei ole aina helpompaa tai kevyempää. Usein muutos on jo tehty ulkoisesti, mutta sisäinen maailma kulkee vielä vanhaa reittiään. Uusi arki on alkanut, mutta rytmi, identiteetti ja varmuus eivät ole vielä löytäneet paikkaansa.

Korvapuustikesä kuvaa tätä välitilaa rehellisesti: sitä, miten muutos ei poista painetta, vaan muuttaa sen muotoa. Epävarmuus ei ole merkki epäonnistumisesta, vaan luonnollinen osa prosessia, jossa opetellaan elämään uuden päätöksen sisällä.

Huomasin nopeasti, että juuri siksi kirja alkoi kulkea mukana pidempään kuin olin ajatellut. Se ei yrittänyt koukuttaa, opettaa tai korjata mitään. Se antoi luvan olla hetken paikallaan. Ja joskus se riittää. 

Mitä tapahtuu, kun muutos on jo tehty, mutta olotila ei seuraa vielä perässä?

Korvapuustikesässä muutos on tapahtunut jo ennen kuin tarina kunnolla alkaa. Krisse on jättänyt kaupungin, ravintola-alan ja kiireisen työrytmin taakseen. Hän on palannut Keski-Suomeen ja avannut mummonsa vanhan kahvilan.

Ratkaisu kuulostaa paperilla oikealta. Rauhallisempi elämä, merkityksellisempi työ, tutut maisemat. Kaikki se, mitä moni toivoo, kun arki alkaa tuntua liialta.

Silti kirjassa mikään ei tunnu heti oikealta. Kahvila on olemassa, mutta Krisse ei vielä ole. Ainakaan kokonaan.

Millainen on välitila vanhan ja uuden elämän välissä?

Kahvilan arki on hidasta. Aamut alkavat ennen asiakkaita ja päivissä on enemmän odottamista kuin tekemistä. Pullat vaativat aikaa, eikä kiire pakota eteenpäin. Krisse suhtautuu muutokseen toisaalta helpottuneena, mutta kuitenkin epäröiden.

Kajanto kuvaa tarkasti sitä välitilaa, joka syntyy, kun vanha jää taakse, mutta uusi ei ole vielä selkeytynyt. Kun sinun ei tarvitse juosta, niin huomaa, miten paljon on aiemmin juossut ajatuksiaan karkuun.

Tunnistin tämän välitilan heti. Sen, jossa ulkoinen elämä on jo muuttunut, mutta sisäinen maailma kulkee vielä vanhaa reittiään.
Kun arki tuntuu sekavalta – aloita yhdestä pienestä rutiinista

Miksi uusi arki voi tuntua yllättävän raskaalta muutoksen jälkeen?

Krisse tekee asioita oikein, mutta olo on silti irrallinen. Kahvila vaikuttaa välillä enemmän velvollisuudelta kuin Krissen valinnalta. Uusi arki muistuttaa häntä yllättävän usein aikaisemmasta elämästä. 

Kirja ei romantisoi muutosta. Se näyttää, miten vastuu seuraa mukana paikasta toiseen. Kaupungin ravintolakeittiön kiire vaihtuu kahvilan hiljaiseen läsnäoloon. Asiakkaat odottavat, kylä seuraa ja oma jaksaminen joutuu koetukselle eri tavalla.

Muutos ei poista painetta. Se vain muuttaa sen muotoa.
Hyvinvointi ei ole projekti – se on tapa olla ihminen

Voiko epävarmuus olla luonnollinen osa muutosta?

Minulle Korvapuustikesä toimi ajattelukumppanina juuri tässä kohdassa elämää. En etsinyt siitä  vastauksia, mutta pidin siitä, että se sallii epäröinnin. Sen ettei tiedä mihin suuntaan elämässä seuraavaksi astuu.

Kirjassa muutoksen epäileminen ei ole merkki epäonnistumisesta. Krisse saa olla epävarma siitä, oliko tämä oikea ratkaisu, ilman että hänen tarvitsee tehdä heti uusi päätös tai muuttaa kaikki jälleen. Elämä saa olla hetken aikaa kesken.

Tämä tuntui lohdulliselta.
Tunteiden käsittely kirjoittamalla – lempeä, tarinallinen tapa löytää selkeyttä arkeen

Miten muutos alkaa näkyä vasta pienissä asioissa?

Pidän erityisesti siitä, miten kirjassa muutos alkaa näkyä pienissä asioissa. Ei suurina oivalluksina tai dramaattisina käännekohtina, vaan tavassa, jolla Krisse suhtautuu kahvilaan ja itseensä.

Hän alkaa huomata vakioasiakkaiden tavat. Hyväksyä oman keskeneräisyytensä. Suhtautua arkeen hieman vähemmän puolustautuen.

Sama elämä jatkuu, mutta asento sen sisällä muuttuu.
Hyvinvointia lukemalla: näin rakennat oman kirjallisen hengähdyshetken

Miltä tuntuu elää uuden päätöksen sisällä ilman varmuutta?

Kirja jäi minulle mieleen siitä, että muutos ei ole yksi selkeä askel, jonka jälkeen kaikki loksahtaa paikoilleen. Usein elämä on pitkään sitä, että elää uuden ratkaisun sisällä ja opettelee vähitellen olemaan siellä. Ilman varmuutta siitä, että on tehnyt oikean valinnan tai siitä, että kaikki entinen on jäänyt taakse.

Jos tunnistat tämän vaiheen omassa elämässäsi, lempeä pysähtyminen voi auttaa – joskus vaikka yhden lauseen kirjoittaminen kerrallaan.

Kirjoitusharjoitus palautumiseen – lempeää kirjoittamista arkeen

Miksi Korvapuustikesä tuntuu rehelliseltä kuvaukselta arjen muutoksesta?

Korvapuustikesä ei tee muutoksesta sankaritarinaa. Se tekee siitä arkea.

Ja juuri siksi se tuntui rehelliseltä.

Arvio 4/5