Ulla Onerva: Hattaradilemma
– Kevyeltä tuntuva tarina, joka kantaa yllättävän syvälle
Romanttinen kirjallisuus on minulle kuin oma kielensä. Se on tapa hengittää hetken kevyemmin ja nähdä maailma lempeämmän valon läpi. Rakastan sitä tunnetta, kun kirjassa ei vain seurata tarinaa, vaan uppoudutaan siihen — sydän mukana jokaisella sivulla. Ulla Onervan Hattaradilemma on juuri tällainen teos. Se on yhtä aikaa kevyt ja oivaltava, hauska ja herkkä, ja ennen kaikkea täynnä lämpöä, jota kaipaan romantiikasta eniten: toivoa ja inhimillisyyttä.
Kun elämä ei ole vaaleanpunaista hattaraa
Kirjan nimi voi hämätä. Hattaradilemma kuulostaa ensin sokeriselta ja kepeältä — ja onhan siinä sitäkin. Mutta pinnan alla kulkee viisaampi, oivaltavampi säie: mitä tapahtuu, kun elämä ei mahdukaan siihen vaaleanpunaiseen unelmaan, jota meille on opetettu tavoittelemaan?
Päähenkilö kamppailee sen kysymyksen kanssa, voiko olla onnellinen, vaikka elämä ei näyttäisi täydelliseltä ulospäin. Onervan tapa kirjoittaa tästä on hurmaavan rehellinen: hän ei moralisoi eikä saarnaa, vaan antaa lukijan löytää oman peilikuvansa.
Pidin erityisesti siitä, miten Onerva kuvaa ristiriitoja — niitä hetkiä, jolloin sydän haluaisi jotain, mutta järki yrittää hillitä. Se on tunne, joka monessa romanttisessa kirjassa sivuutetaan liian nopeasti. Hattaradilemmassa sitä tutkitaan lämmöllä ja huumorilla, ilman kyynisyyttä.

Kevyttä luettavaa – mutta ei tyhjää täynnä kumiseva tynnyri
Minulle hyvä romanttinen romaani on vähän kuin ystävän kanssa jaettu iltapäiväkahvi: kevyt, mutta merkityksellinen. Hattaradilemma onnistuu juuri siinä. Onerva kirjoittaa arkisista tilanteista niin, että ne tuntuvat todellisilta — ei suuria draamoja tai ylitsepursuavaa intohimoa, vaan elämää sellaisena kuin se usein on: hieman sekaista, hieman huvittavaa ja silti täynnä mahdollisuuksia.
Pidin siitä, että kirjan huumori ei ollut piikikästä, vaan kepeää. Kirjailija antaa hahmoilleen tilaa olla epätäydellisiä, mikä tekee heistä uskottavia ja helposti samaistuttavia. Minua viehätti myös tapa, jolla Onerva kirjoittaa rakkaudesta ilman kiirehtimistä. Hän ei juoksuta lukijaa kohti loppuhuipennusta, vaan pysäyttää hetkiin, joissa rakkaus alkaa vasta muotoutua.
Romantiikkaa, joka tuntuu aidolta
Romanttinen kirjallisuus voi joskus olla kaavamaista eli tuttuja juonenkäänteitä ja tunnistettavia asetelmia. Mutta Hattaradilemma tekee jotain muuta. Se ei pelkästään kerro rakkaudesta, vaan pohtii, miksi rakastaminen joskus pelottaa ja miksi toisinaan on helpompaa luovuttaa kuin yrittää.
Ehkä siksi kirja tuntui niin omalta. Olen aina rakastanut romanttisia tarinoita, mutta kaikkein eniten pidän niistä, joissa romantiikka ei ole vain juoni, vaan tapa katsoa elämää. Hattaradilemma on juuri sellainen. Se kysyy, mitä jos onnellisuus ei ole täydellistä hattaraa, vaan jotain, joka maistuu vähän kirpeältäkin – mutta juuri siksi todelta.
Yhteenveto: lämmin, viisas ja elämänmakuinen
Ulla Onervan Hattaradilemma on kirja, joka hymyilyttää, mutta saa myös ajattelemaan. Se ei ehkä muuta maailmaa, mutta se voi muuttaa yhden iltapäivän – tehdä siitä vähän valoisamman, vähän lempeämmän.
Jos etsit romanttista lukukokemusta, jossa on sydäntä, huumoria ja ripaus arjen viisautta, tämä kirja kannattaa ottaa mukaan sohvannurkkaan tai viikonloppumatkalle. Ja jos olet kuten minä – ihminen, joka rakastaa onnellisia loppuja ja sitä hetkeä, kun sivujen välissä sydän vähän värähtää – Hattaradilemma on kirja, joka todennäköisesti jää mieleen.
Arvio: 4/5
Kirjoitan Sivupolulla-blogissa säännöllisesti kirjallisuudesta ja hyvinvoinnista.
Jos pidät kirjoista, jotka herättävät tunteita ja tarjoavat lempeää irtiottoa arjesta, löydät lisää vinkkejä ja tekstejä Versolla-verkkosivulta sekä Instagramista @sivupolulla.
Ja jos kaipaat tarinaa, jossa on romantiikkaa ja elämän haurasta kauneutta, liity mukaan Päiväunia Substackiin, jossa julkaisen romanttista jatkokertomusta joka keskiviikko.
Lue myös:
Hiljainen tarina syksyn hämärässä – Ilona Tuomisen Haamupäivä
Kirjat, jotka parantavat – miten lukeminen lisää hyvinvointia
