Hassu juttu – Emily Henry | Tammikuun romanttinen kirja, joka pysäyttää

Hassu juttu on Emily Henryn vuonna 2024 julkaistu romanttinen romaani ja yksi viime vuosien puhutuimmista feel good ‑kirjoista. Tämä blogiteksti on henkilökohtainen kirja-arvio ja lukukokemus, jossa tarkastelen, miksi Hassu juttu toimii erityisen hyvin tammikuun romanttisena kirjana. Emily Henry tunnetaan tarinoista, jotka yhdistävät romantiikan arkisiin elämänvalintoihin, ja tässä kirjassa keskiössä ovat ihmissuhteet, elämän välitila ja tunne siitä, että on päätynyt paikkaan, jota ei täysin valinnut. Luin Hassu jutun hitaasti, pysähdellen, ja huomasin sen herättävän ajatuksia työstä, kodista ja siitä, miltä elämä näyttää silloin, kun se on ulospäin kunnossa mutta sisäisesti keskeneräinen.

Tämä blogiteksti on henkilökohtainen kirja-arvio ja pohdinta Hassu jutusta. Se ei yritä selittää kirjaa puhki, vaan kulkee sen rinnalla. Emily Henryn romaanit ovat usein kevyiksi luokiteltuja, mutta Hassu jutussa keveys on vain pinta. Alla on tarina ihmisistä, jotka ovat päätyneet elämään, jota eivät varsinaisesti suunnitelleet.

Emily Henry ja hänen tuotantonsa

Emily Henry on yksi viime vuosien tunnetuimmista romanttisen kirjallisuuden nimistä. Hänet tunnetaan romaaneista Lempipaikka, Rakkautta rivien välissä, Suurenmoisen upea elämä ja Lomalla kaikki on toisin. Hänen kirjansa ovat myyneet miljoonia kappaleita ja nousseet toistuvasti bestseller-listoille.

Henry kirjoittaa rakkaudesta tavalla, joka ei keskity pelkästään romanssiin. Hänen tarinoissaan ihmiset ovat usein solmukohdassa: työ ei tunnu omalta, ihmissuhteet ovat vinossa tai elämä näyttää ulkopuolelta valmiimmalta kuin se on. Hassu juttu jatkaa tätä linjaa, mutta tekee sen hieman terävämmin ja arkisemmin kuin aiemmat teokset.

Hassu juttu – alkuasetelma ja henkilöhahmot

Hassu Juttu alkaa tilanteesta, joka on yhtä aikaa absurdi ja tunnistettava. Daphne on muuttanut poikaystävänsä Peterin kanssa uuteen kaupunkiin. Kaikki on tehty yhdessä ja jonkun toisen vuoksi: muutto, työ, tulevaisuuden suunnitelmat. Sitten Peter jättää Daphnen, koska on rakastunut lapsuudenystäväänsä Petraan.

Daphne jää kaupunkiin, joka ei ole koskaan ollut hänen omansa. Hän työskentelee lasten kirjastonhoitajana, asuu nyt huoneessa, joka ei tunnu kodilta, ja yrittää keksiä, miten elämä jatkuu ilman selkeää suuntaa. Vastaparina on Miles, Petran entinen poikaystävä, joka päätyy Daphnen kanssa samaan asuntoon lähinnä siksi, että molemmilla on tarve pysyä pinnalla ja säilyttää kasvonsa.

Henkilöhahmot ovat Emily Henrylle tyypillisesti teräviä, mutta inhimillisiä. Daphne on varautunut, sisäänpäin kääntynyt ja tottunut olemaan se, joka sopeutuu. Miles on avoimempi, hajanaisempi ja tunnetasolla rehellisempi, joskus liikaakin. Heidän välisensä dynamiikka rakentuu hitaasti, pienistä hetkistä, yhteisistä illoista ja jaetuista pettymyksistä.

Mitä Hassu juttu herätti lukijassa?

Hassu juttu ei ole vain romanttinen komedia väärästä parisuhteesta ja oikeasta ihmisestä. Se on kirja siitä, miten helposti elämä voi lipsahtaa raiteille, joita ei ole koskaan pysähtynyt miettimään.

Lukiessa huomasin palaavani kohtiin, joissa Daphne pohtii, miten hänestä tuli sellainen ihminen, joka aina mukautuu. Hän ei ole katkera, vaan väsynyt. Se näkyy tavoissa, joilla hän suhtautuu työhönsä, asumiseensa ja omaan tulevaisuuteensa. Tämä teki kirjasta yllättävän tunnistettavan, vaikka tapahtumat ovat kaukana omasta arjestani.

Emily Henry antaa tilaa hiljaisille havainnoille. Hassu juttussa ei kiirehditä kohti ratkaisua. Tarina kulkee keittiön pöydän ääressä käytyjen keskustelujen, yhteisten ruokaostosten ja arkisten kompromissien kautta. Juuri nämä kohdat pysäyttivät eniten.

Tammikuun kirja – miksi Hassu juttu sopii alkuvuoteen

Tammikuu on kuukausi, jolloin mikään ei tunnu vielä varmalta. Joulun jälkeinen arki on paljas ja uuden vuoden lupauksista ainakin osa on vielä muistissa. Hassu juttu sopii tähän hetkeen, arkeen joka juhlakauden jälkeen on alkanut, mutta ei vielä uuvuttanut.

Kirja kertoo elämästä välitilassa. Daphne ei tee suuria päätöksiä, eikä Miles ole selkeä vastavoima tai pelastaja. Molemmat elävät hetkeä kerrallaan, hieman varpaillaan, hieman epäröiden. Lukijana sain olla tässä epäröinnissä mukana, ilman painetta ymmärtää tai ratkaista.

Hassu juttu on romanttinen romaani, mutta sen romanttisuus on sivutuote. Keskiössä on ajatus siitä, että joskus suurin muutos on se, että huomaa olevansa tyytymätön nykyiseen.

Tutustu myös Krinoliinijoulu – ajatuksia romanttisesta lukemisesta ja tunnelmasta

Mistä pidin erityisesti

Pidin siitä, että Hassu juttu antaa tilaa epämukavuudelle. Daphne ei muutu nopeasti rohkeammaksi tai äänekkäämmäksi versioksi itsestään. Miles ei ole yksiselitteinen vastalääke kaikkeen. He tekevät virheitä, välttelevät keskusteluja ja ajautuvat tilanteisiin, joita eivät osaa nimetä.

Emily Henryn dialogi on jälleen vahvaa. Keskustelut tuntuvat siltä kuin ne voisivat tapahtua oikeasti: hieman kömpelöitä, välillä liian pitkiä, välillä vältteleviä. Tämä tekee henkilöhahmoista uskottavia ja tuo tarinaan syvyyttä.

Pidin myös siitä, miten työ ja arki ovat osa tarinaa. Kirjastotyö, taloudelliset huolet ja asumisen väliaikaisuus eivät ole vain taustaa, vaan osa Daphnen kokemusta.

Mistä en pitänyt

Kaikessa tunnistettavuudessaan Hassu juttu on välillä liian turvallinen. Jotkin juonenkäänteet ovat arvattavissa, ja osa sivuhahmoista jää melko ohuiksi. Emily Henryn aiempia kirjoja lukeneelle tietyt rakenteet ovat tuttuja.

Lisäksi kirjan loppupuolella tempo nopeutuu tavalla, joka tuntui hieman ristiriitaiselta aiemman rauhallisuuden kanssa. Olisin viihtynyt vielä pidempään siinä keskeneräisyydessä, jota tarina aluksi rakentaa.

Kenelle Hassu juttu sopii

Hassu juttu sopii lukijalle, joka etsii romanttista kirjaa, mutta ei kaipaa pelkkää eskapismia. Tämä on hyvä valinta sinulle, jos pidät tarinoista, joissa ihmissuhteet kietoutuvat arkeen ja pieniin havaintoihin.

Kirja sopii erityisesti tammikuun lukemiseksi, hitaaseen iltaan, kahvikupin viereen. Se ei vaadi keskittymistä juonenkäänteisiin, vaan antaa tilaa ajatuksille, jotka jäävät pyörimään vielä lukemisen jälkeen.

Emily Henryn Hassu juttu ei yritä olla elämää suurempi kertomus. Se on tarina ihmisistä, jotka ovat hetken aikaa väärässä paikassa, väärän tarinan sisällä. Ja ehkä juuri siksi se tuntuu niin tutulta.

Tutustu myös Sivupolulla – hyvinvointi, lukeminen ja arjen tasapaino -blogiteksteihin, joissa pohditaan lukemisen merkitystä hyvinvoinnille ja pysähtymiselle arjessa.

Yhteenveto – henkilökohtainen kirjakokemus

Hassu juttu jäi mieleeni enemmän tunnelmana kuin tarinana. Se ei pakottanut minua mihinkään oivallukseen, vaan antoi luvan pysähtyä. Tammikuun kirjana se toimii siksi, että se ei vaadi uutta alkua tai suurta muutosta.

Emily Henryn uusin romaani jatkaa hänen tuttua linjaansa, mutta tekee sen hieman hillitymmin. Hassu juttu on kirja siitä, miltä tuntuu elää hetki elämässä, jota ei ole vielä ehtinyt selittää itselleen.

Ja joskus juuri se riittää.

Voit jatkaa lukemista myös tekstillä Yksinäisten sydänten tanssi – syvällinen romanttinen joulukirja-arvostelu

Tutustu Päiväunia – romanttista ja feelgood-lukemista kokonaisuuteen saadaksesi lisää kirja-arvioita ja tunnelmallisia romanttisia tekstejä.